keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kannattiko tulla Aurinkorannikolle?




Neljän Gran Kanarian San Agustínissa vietetyn talven jälkeen halusin vaihtelua. Vaihtoehtoina olivat Las Palmas saaren pohjoisrannalla ja Fuengirola mantereella. Muitakin vaihtoehtoja vilahti, mm. Kypros. Nyt olen ollut täällä melkein kuukauden. Lopullista arviota ei kannata tehdä. Sään osalta Fuengirola häviää raskaasti Kanarialle, missä on koko vuoden tasainen kesälämpö. Mutta on myös myönteisiä tekijöitä. Täällä on niin paljon suomalaisten aktiviteetteja ettei edes tälle blogin kirjoittamiselle tahdo aikaa jäädä.



Tukholmasta alkaneella lentomatkalla Malagaan osuin ruotsalaisen leskirouvan viereen. Hän oli menossa jonnekin Malagan pohjois-itäpuolelle, ja nyrpisteli nenäänsä kun kerroin olevani matkalla Fuengirolaan.

- Se on minusta vähän kuin Rinkeby, hän väheksyi. Suomeksi olisi voinut sanoa vaikka Jakomäki. Nämä kahden pääkaupungin lähiöt herättävät ulkopuolisisssa samansuuntaisia mielikuvia; levotonta elämää, epäviihtyisää, slummia. Asukkaiden mielikuvat omista kotikulmistaan ovat kyllä kovin toisenlaiset.


Olikohan ruotsalaisrouvalla muuta kokemusta Fuengirolasta kuin sen rantakadulla pasteerailu?





No, eihän siitä mihinkään pääse, että myös Fuengirolalla on hiukan tahrittu maine - mutta ei se ole Fuengirolan vaan tahrijoiden vika. On totta, että täältä on turhan moni suomalainen (ja varmaan myös ruotsalainenkin) joutunut palaamaan kotiin ns. maitojunalla - nolosti, vastoin omaa tahtoa, oma maine kyseenalaisessa tilassa. Onhan tänne lähetetty sitä varten Suomesta sosiaalityöntekijäkin helpottamaan ongelmatapauksien selvittelyä.

Suomalaisten pääkaupunki Aurinkorannikolla


Ensikävijän silmiin osuu suomenkielen suuri näkyvyys katukuvassa. Kauppojen ikkunoissa ja mainosteksteissä, kaupallisissa suuntakilvissä, jopa katujen mainostauluissa suomi tuntuu olevan kaupungin kakkoskieli heti espanjan jälkeen. Toki englantiakin näkyy, mutta muita kieliä sitten sitäkin vähemmän.



Täällä asuu suomalaisia enemmän tai vähemmän vakituisesti kuin kohtalaisessa pikkukaupungissa Suomessa. Jostain luin 11 000, toisalta 20 000 suomalaista. Ihan tarkkaa lukua ei voi saadakaan, koska suuri osa muutaman talvikuukauden asuvista ei ole edes asukkaina kirjoissa eikä kansissa. En minäkään, vaikka oikeastaan pitäisi, koska aion olla täällä yli kolme kuukautta.


Pitäisi hankkia ns. NIE- numero, eli ulkomaalaisen henkilötunnus, ja kirjautua kaupungin rekisteriin, recidencia. Sama sääntö koskee Suomessa asuvia EU- kansalaisia. Mutta täällä kukaan ei näiden tietojen ja kirjautumisten perään huutele, ellei jotain erityistä syytä ole. Esimerkiksi auton tai kiinteän omaisuuden ostoon niitä tarvitaan, joskus myös pankkitilin ja vaikkapa puhelin/nettisopimuksen tekoon - mutta ei aina kuten tuosta alla olevasta netin hankintaa koskevasta jutusta ilmenee.


Kadulla kuulee espanjan lisäksi eniten ääneen puhuttavan suomea. Kun kävin pankkitiliä avaamassa kassaan jonottaneista puolet oli suomalaisia, pankinjohtajan puheilla oli jo yksi, ja minun jälkeeni tuli toinen suomalainen. Rantakadulla olevassa apteekissa oli jonossa puolen tusinaa miestä, yhtä lukuunottamatta kaikki olivat suomalaisia. 


Tämä tosin johtui osin siitä, että juuri tässä apteekissa on kaksi suomalaista työntekijää. Niin, ja olihan se pankinjohtajakin suomalainen.

Suomalaisten kulttuuriaktiviteetteja


Varmaan merkittävin suomenkielinen kulttuuritoimija Fuengirolassa on Sofia- opisto. Sen toiminta alkoi kokeiluna Suomen opetusministeriön tuella v. 2005, ja 2009 se vakinaistettiin. Se on kansalaisopisto, jossa on hyvin monipuolista toimintaa.


Tarkemmin Sofian ohjelmaan voi tutustua sen kotisivulla, linkkiluettelo tekstin lopussa.



Tiedän henkilöitä, jotka ovat valinneet Fuengirolan talvikodikseen juuri Sofian ansiosta. Myös minun  tänne muuttooni se vaikutti, vaikka toistaiseksi olen käynyt siellä vain kerran kuuntelemassa esitelmää aiheesta "Mistä Espanjassa puhutaan joulukuussa". On ollut muita kiireitä.


Toinen merkittävä kulttuuritoimija on Kulttuuriyhdistys Kaleva, jonka toimintaan kuuluu teatteri-, ooppera- ja konserttimatkoja ja muita matkoja Espanjan ja lähimaiden kulttuurikohteisiin. Ei todellakaan kuulosta Jakomäeltä tai Rinkebyltä - pikemminkin Munkkiniemeltä tai Danderydiltä. Kaleva huolehti tänä vuonna Aurinkorannikon alueen yhteisestä Itsenäisyyspäivän juhlinnasta, jota eri toimijat vuoron perään isännöivät. Kuvia tuosta juhlapäivästä alla olevassa Suomi 95 Fuengirolassa- jutussa. Muita järjestäjiä saattavat olla mm.  Los Pacosissa toimiva suomalaisten seura Suomela, ( siitä kohta lisää ) Torremolinoksen suomalaisyhdistys Kymppipaikka ja Benalmedanan suomalaiset- yhdistys, sekä seurakunnat.


Kulttuuritoimijoista kannattaa vielä panna merkille kirjakauppa Hemigway, joka myy suomalaisen kirjallisuuden lisäksi myös mm. ruotsin-, englannin- ja espanjankielistä kirjoja. Siellä pidetään myös aika ajoin paikallisesti ajankohtaisten kirjailijoiden haastattelu- ja kirjaesittelytilaisuuksia. Parissa sellaisessakin olen ehtinyt piipahtaa.

Suomen kirkon ja vapaiden seurakuntien toimintaa


Itse en juurikaan kirkollisiin tilaisuuksiin osallistu, en ole jäsen, mutta arvostan toki niiden tärkeää henkistä ja sosiaalista työtä. Suomen evankelisella kirkolla ja vapailla seurakunnilla on kummallakin kaksi toimipistettä, toinen Fuengirolan kantakaupungin kyljessä, sen itäreunassa, Los Bolichesissa. Kirkon toimipiste on melkeinpä  Sofia- opistoa vastapäätä "junakadun" toisella puolella. 




Vapaiden seurakuntien Turistikirkko taas on rantakadun Paseo Maritimon varrella, missä se näköjään jakaa toimitilat ruotsalaisen ja brittiläisen sisarjärjestöjen kanssa.



Ihan luterilaisen kirkon toimipisteen vieressä, pikku kauppahallin talossa, toimii myös pohjoismainen kirjasto-osasto, Bibliotica Nórdica, jota kuntaan kirjautuneet voivat käyttää.

Tämä Los Bolichesin alue on suomalaisten suosiossa, ainakin siellä on paljon suomalaisten kaupallisiakin palveluja. 


Sen sijaan Los Pacos on vielä enemmän suomalainen alue. Siksi on luontevaa, että siellä myös kummankinkin seurakuntatoimijan toimipisteet.


Suomalaisten Los Pacos


Los Pacos on noin varttitunnin kävelymatkan päässä Los Bolichesista koilliseen. Satuin itse saamaan asunnon Pacosista, ja voin kertoa, että täällä asuminen ylläpitää hyvää kuntoa.



Kaupungilta tullessa joutuu kävelemään ylämäkeen enkä ole ainoa, joka sitä tietä puuskuttaa. Bussi kulkee kerran tunnissa joten yleensä kävellen on jo perillä, kun bussi vasta on menossa väärään suuntaan. Olen toistaiseksi käyttänytkin sitä vain kerran, ja senkin alamäkeen, kun sattui olemaan asiaa vähän kauemmaksi Fuengirolan keskustaan.




Los Pacosin lähiö on suomalaisten alulle panema. Yrittäjä Teuvo Hakulinen rakensi 1960-luvulla turistirysäksi aiotut rakennukset nykyisen Calle Los Pacosin yläpäähän, jonne on enemmän kuin vartin puuskutus ylämäkeen. Nykyisin nuo rakennukset ovat Diakoniossalaitoksen Säätiön omistuksessa. Entisen hotellin alakerrassa on evankelisluterilaisen seurakunnan toimitilat, ylemmät kerrokset vaikuttavat asunnoilta.

Vapaiden seurakuntien Pacosin Majakka on hiukan alempana rinteessä siinä missä Los Pacosiin johtava Avenida de Finlandia jakautuu Calle Los Pacos ja Calle Vinas kaduiksi.


Samasta risteyksestä lähtee myös Calle José Salik, ja sen ensimmäisessä risteyksessä on Aurinkorannikon Suomalaisen koulu päärakennus.



Koululla näkyy olevan toimitiloja myös tuossa  risteyksessä olevassa talossa. Koulussa on nykyisin noin 500 oppilasta esiopetuksesta lukioasteelle asti. Kuten suomalaisilla on tapana täälläkään ei ole päästy hyvää toimintaa repiviltä riidoilta. Harmillista. Mutta viime vuonna se siitä huolimatta valittiin Vuoden kouluksi.  Linkki koulun kotisivulle jutun lopussa.


Vielä kun kivutaan Los Pacosin alkusijoilta mäkeä viitisen minuuttia lisää tullaan paikkaan, jossa on vieläkin jäljellä kyltti Kallen Kaivohuone. Siellä on aikoinaan toiminut suomalaisten suosima ravitsemusliike, jossa oli mm. sauna. Kävin sen verran kurkkaamassa ettei se enää oikein ravitsemusliikkeeltä vaikuta.



Noista alkuajoista Los Pacos on laajentunut isoksi nukkumalähiöksi, jossa on sekä herttaisia omakoti- ja rivitaloja että taivasta ja maisemaa uhmaavia kerrostaloja pitkin ja poikin rinteitä.


Vuoristomaasto tarjosi aikoinaan ja osin vieläkin suomalaisille huippu-urheilijoille oivat harjoitusmaastot. Mm. Lasse Virén, Sari Essayah ja Juha Väätäinen ovat vuodattaneet hikeään näille rinteille.

Girasol - suomalaistoiminnan keskus Los Pacosissa


Calle Las Vinasin yläpäässä - runsaat viitsisen minuuttia puuskutusta ylämäkeen tuosta em. risteyksestä - on iso, valkoisena loistava rakennus, joka tarkemmassa katsannossa on kutakuinkin hevosenkengän muotoinen. 




Sen yläpäässä Calle Las Vinas vaihtaa nimeä ja tulee alamäkeen hevosenkengän toista reunaa Calle Narciso nimisenä. Talon ovat suomalaiset valloittaneet lähes kokonaan. Siinä on sekä asuntoja että toimitiloja ja hevosenkengän sisäkeskuksessa uima-allas
 ( katso kuvia myös itsenäisyyspäivän jutusta ).


Tampereen urheiluhierojaopisto kouluttaa täällä osaavia hierojia   ( omakohtaista kokemusta on ) ammattitutkintoon. Oppilaat saavat teoriaopetusta joka toinen viikko ja käytännön harjoitusta hierojan töissä joka toisen viikon - harjoituskohteena me lähiseudulla asuvat. Linkki opiston verkkosivulle jutun lopussa.



Tässä rakennuksessa toimii myös Los Pacosin suomalaisten seura Suomela. Sen toimintaohjelmassa on sekä kulttuuria että liikuntaa, kohderyhmä näyttää olevan lähinnä eläkeikäistä joukkoa. Kun satun asumaan aivan Girasolin vieressä olen hyödyntänyt Suomelan palveluja mm. espanjan kielikurssin, eläkeikäisten hyvinvointia kartoittavien esitelmien ja kerran viikossa tarjottavien edullisten lounaiden muodossa. 



Seuralla on myös kohtalainen kirjasto - noin ovelta vilkaisten pääteltynä. Myös Suomelan kotisivuille linkki jutun lopussa.

D-vitamiinin puutetta

D-vitamiinen tarve terveyden ylläpitoon on noussut yhä kuumemmaksi puheenaiheeksi - etenkin sen jälkeen kun Itä-Suomen yliopiston tutkijat ehtivät väittää, että moni myynnissä oleva vitamiinipilleri ei tätä tehoainetta sisällä juuri lainkaan. Sittemmin tutkijat ovat joutuneet vetämään länget kaulaansa, ja muut tutkimuslaitokset ovat nyt todistaneet, että kaikissa tutkituissa pillereissä on vaaditut ja luvatut tehot.


Tärkein luonnonlähde D-vitamiinin saantiin on auringonvalo. Suomessahan tämä on vanha totuus, että D-vitamiinia saadaan luonnostaan liian vähän, ja pillereitä pitäisi popsia. Itse olen pitänyt yhtenä tärkeänä etelässä talvehtimisen syynä sitä, että näin saan ilman pillereitä vajeet täytettyä. Mutta nyt on tullut uutta ajateltavaa. Jos on uskominen yhtä Suomelan esitelmätilaisuuden asiantuntijaa, tri Matti Tolosta, sitä ei täällä Espanjassakaan saada kuin 30 pros. päivän tarpeesta vaikka aurinko kuinka paistaisi. 


Tolonen asuu näillä main, ja kertoo liikkuvansa ahkerasti ulkona auringossa etenkin golfia pelaten. Siitä huolimatta hän popsii aamuisin D-vitamiinin lisäksi vähän muitakin hyötypillereitä. Tämä on toki ymmärrettävää sillä onhan hän yksi Suomen nimekkäimpiä hiven- ja lisäaineiden puolestapuhujia. Sen lisäksi hän on itse pannut tuotantoon tärkeinä pitämiään aineita, kun ei ole saanut teollisia yrittäjiä toimimaan tahtonsa mukaisesti. Hänen tuotteensa ja hänen kirjansa aihepiiristä tekivätkin hyvin kauppansa esitelmän jälkeen. Ne loppuivat kesken. Tri Tolosen ajatuksia löytyy paitsi hänen kirjoistaan myös kotisivulta, laitan siitäkin linkin jutun loppuun.

Paistaako aurinko?


Tri Tolosen mukaan aurinko ei siis paista, ainakaan riittävästi, olipa täällä tai Suomessa. Riittävä D-vitaamiinin saanti edellyttäisi, että aurinko paistaisi niin korkealta ettei omaa varjoa juuri näy. Siis jossain päiväntasaajalla.


Tämä ei ole ainoa syy minkä vuoksi olen välillä jo tuuminut, että tulipa valittua aivan väärä talviasumisen paikka tänä vuonna, kun vaihdoin Gran Kanarian Aurinkorannikkoon. No, onhan aurinko täällä paistanut melkein joka päivä. Sadetta on tullut vajaan kuukauden aikana vain yhden päivän, ja pilvistä on ollut ehkä kerran viikossa. Marraskuun lopun ja joulukuun alkupuoliskon lämpötilat ovat päivällä vaihdelleet  yleensä 12:n ja 18:n välillä auringonpaisteista riippumatta. Pilvisellä säällä on aina tuntunut kolealta näytti mittari mitä hyvänsä.

( Joulukuun säätilasto löytyy linkistä jutun lopussa, siitä voi klikkailla taaksepäin vaikka vuosia jos säätilojen todellinen vaihtelu kiinnostaa - ja myös eteenpäin siihen päivään joka tätä lukiessa on meneillään.) 



Mutta erityisesti ihmettelen sitä miltä erilaiset säät tuntuvat sisällä asunnossani. Minulla on ilmastointiin pohjautuva keskusilmastointi (ei lämmitystä) ja ikkunoissa tuplalasit. Lämpötila on ulkosäästä riippumatta 20 asetetta (+- 0,5 astetta). Mutta selkääni ja sääriäni viluttaa aivan eri tavalla siitä riippuen paistaako päivä, onko pilvistä ja onko valoisaa vai pimeää. Kun auringonvalo loppuu vilu lisääntyy. Enkä ole ainoa, joka on huomannut saman asian. 

Villaista jalkaan


Jo tullessa asunnonvälittäjän noutaja varoitteli, että täällä on syytä pitää paksut villasukat jalassa asuntojen kylmien kivilattioiden vuoksi. Siihen olin oppinut jo Kanarialla missä sielläkin auringon laskettua kylmä hiipi jalkoihin vetona, mutta siellä asuntojen ovet ja ikkunat olikin tehty ikuista kesää varten. Niinpä minulla oli mukana sekä tavalliset monosukat kuin myös erään ystävällisen sielun minulle kutomat pässinpökkimät nilkkasukat.


Siitä huolimatta vilu hiipi sääriini kun ilta hämärtyi. Koipieni hiukan huono verenkierto lienee osasyyllinen asiaan.


Nyt muistui mieleeni joskus ostamani säärenlämmittemet, joita ei tullut mieleenkään ottaa tälle matkalle mukaan. Niinpä aloin kysellä kaupoista sellaisia, sillä tiesin niiden olevan naissukukunnan suosiossa ainakin pohjoisessa.  Opin nopeasti uudet sanat: calcetin ja calcet. Viittomakielellä pääsin tulkintaan, että edellinen on sukka ja jälkimmäinen sukka ilman jalkaosaa, eli juuri sellainen säärenlämmitin, jota hain. 




Useassa vaatekaupassa minulle vain puisteltiin päätä. Sitten osuin kiinalaisbasaariin, jossa nuori myyjä ei hakemaani tunnistanut, mutta kassaa vahtinut vanhempi oli asiasta paremmin perillä. Hän näytti missä niitä oli. Nuorempi kiirehti selittämään, että ne ei ole tarkoitettu miehille vaan naisille. Minä katsoin hintalappua, 3,50 €. Menin kassalle ja maksoin pois - säärystimet ovat koreat jos joku haluaa katsella,  mutta se on vähemmän luultavaa sillä pidän niitä farkun punttien alla kotona, koska niiden ei ole määrä koristaa vaan lämmittää. Ja sen ne tekevät.

Myöhemmin muuten näin, että eräs afrikkalainen katukauppas myi näitä säärystimiä rantakadulla suomalaisen ravintolan lähellä nimellä "Leggings".


Lämmön tuntu vaihtelee


Sääennustuksista on varsinkin talviaikaan tuttu lause: lämpötila xx astetta, mutta tuulen vuoksi se tuntuu kuin xxx astetta. Täällä ei tarviste tuullakaan kun jo tuntuu. Tulee mieleen nuoruusvuosien kesälomareissut Brittein saarilla, jossa lämpötila vaihtui nopeasti sen mukaan sattuiko aurinko kurkistamaan pilvien takaa vai ei.


Täällä on ihan sama ilmiö. Kun lähdet ulos on vaikea arvata millaiset vaattet on syytä pitää päällä. Se näkyy kadulla myös siten, että yhdellä vastaantulijalla saattaa olla syksyiset vetimet puseroineen ja housuinen, toinen tepastelee shortseissa ja t-paidassa. Veikkaan että jälkimmäisellä on pikkusen viileää.  Jostain syystä tuo koskee varsinkin miehiä, naiset näyttävät olevan lämpimästi pukeutuneita olipa paistetta tai ei. Välillä taas on sellainen olo ettei oikein tiedä onko hiki vai vilu.



Päivitys 22.12. : Joulun alusviikko muuten on ollut ihanasti "kanarialaisen" lämmin vähintään 20 astetta varjossa eikä juuri pilvenhattaraa taivaalla.

Päivitys 4.3.2012: Säähistoria kertoo jo, että säitä on riittänyt moneen lähtöön, upeita pilvettömiä poutapäiviä, mutta harmillisen paljon viileitä, pilvisiä ja tuulisia päiviä, jollaisia Kanarialla sattuu (kaikkia noita yhtäaikaa) vain muutama talvessa. Nyt alkaa jo olla aika selvää, että minut tapaa ensi talvena taas Kanarialta - Fugen monista hyvistä puolista huolimatta.



Fuengirolassa on niin paljon suomalaisten yhteistä toimintaa niin monella tasolla, että se vetää hyvin vertoja vaikka monelle uneliaalle suomalaispaikkakunnalle. Nämä olivat syynä siihen, että päädyin tänne täksi talveksi Gran Kanarian sijaan. 



Täällä kaikki suomalaiset asuvat ja elävät espanjalaisten naapureina ja heidän lomassaan.  Los Bolichesin matalat kaupunkitalot ovat parhaimmillaan todella viehättäviä. Ei Jakomäkeä, ei Rinkebytä - paitsi eräät isot kerrostalot (joista yhteen muutin 24.1.2013. Los Pacosista).



Kanarialla, etenkin sen etelä- ja länsirannalla, talviasukkaat asuvat turistighetoissa. Paikalliset asuvat joko kokonaan toisissa kylissä taikka esim. Playa del Inglesissä reuna-alueilla rauhallisemmilla  ja viehättävämmillä kulmilla, missä asuminen on myös edullisempaa kuin turistikortteleissa.


Fuengirolan ja Los Bolichesin matalaksi rakennetut kauppakadut lukemattomine pikkupuoteineen on sellaista silmäniloa, jota Suomessa ei enää löydy. Isoja markettejakin löytyy, mutta varsinaisen kaupungin ulkopuolella.

Paljon voisi kertoa myös Fuengirolan suomalaisista kaupallisista palveluista. Palaan asiaan.



Juttuun liittyvät linkit:


Sofia-opisto: http://www.sofiaopisto.net
Suomela: http://www.suomela.info/ohjelmat/viikko-ohjelma/
Aurinkorannikon suomalainen koulu: http://www.suomalainenkoulu.net
Aurinkorannikon suomalainen seurakunta: http://www.suomenkirkkoespanjassa.net/seurakunnat/aurinkorannikko/
Turistikirkko: http://www.turistikirkko.net/index.htm
Tamperen urheiluhierojaopisto: http://www.tu.fi
Tri Matti Tolonen: http://www.tritolonen.fi
Toteutuneet säät: http://www.wunderground.com/history/airport/LEMG/2012/12/14/MonthlyHistory.html#calendar








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tiedätkö lisää? Kerro kommentissa! (Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua - muista laitaa nimesi mukaan, halutessa voit käyttää nimimerkkiä, mutta julkaisuvastuullisena haluan myös tietää oikean nimesi.)